< Takaisin

^{Keitä metsätyömiehet ja jätkät olivat ja miten heistä tuli metsureita?}

Kuva: uittotyöntekijöiden laavu ja nuotio Säynäjäjokivarressa. Pälsi, Sakari, kuvaaja 1923. Museovirasto. Kansatieteen kuvakokoelma.

 

 

Keitä metsätyömiehet ja jätkät olivat ja miten heistä tuli metsureita?

Teollinen puun käyttö alkoi yleistyä 1800-luvun puolivälin jälkeen ja se kasvoi nopeasti. Puuta tarvittiin teollisen käytön lisäksi runsaasti muun muassa lämmitykseen ja sotakorvaustoimituksiin, ja myös moottoriajoneuvot kulkivat puupilkkeiden voimalla vielä pitkään sotien päätyttyä. Talven 1945–1946 aikana Suomen metsissä työskenteli lähes neljännesmiljoona miestä.(Metsäradio.)

 

Kuva: mies sahaa puuta pokasahalla. Museovirasto. Historian kuvakokoelma

 

1800-luvulla puut kaadettiin kirveellä ja 1900-luvulla tilalle tulivat justeeri ja pokasaha. Pääosin käsivoimavaltaisessa työssä tarvittiin paljon ja monenlaista työntekijää; kaatajia, mittaajia, kokoajia, hevosmiehiä, uittajia ja kuorijoita. Puhuttiin metsätyömiehistä ja jätkistä. Paikallisista työntekijöistä käytettiin aluksi ennemminkin nimitystä metsätyömies. Työvoiman tarve toi metsäsavotoille tekijöitä pitkien matkojen takaa. Tuolloin jätkä toimi yleisnimityksenä kaikille maaseudulla kuljeskelleille, joiden aikomuksesta saattoi päätellä heidän etsiskelevän metsä- tai uittotöitä. (Jätkän synty.)

 

"Töitä haeskelevat miehet, joita ulkoisen olemuksensa vuoksi ei ollut syytä pitää herroina". (Jätkän synty)

 

Jätkä-nimityksestä löytyy kirjallinen maininta jo 1850-luvulta laivan tyhjennys- ja lastaustyöntekijänä. Jätkä nimityksellä oli toisinaan huono kaiku mutta ahkeraa ja osaavaa jätkää kunnioitettiin. Jätkä vakiintui vuodesta 1916 vuoteen 1945 metsätyömiesten nimitykseksi. (Jätkän synty.)

 

Luonnonarmoilla tehtävä työ oli hyvin rankkaa ja metsätyömiehellä olikin parkkiintuneet kädet,  ahavoituneet kasvot sekä selkä- ja sydänvaivoja.  Asumuksena toimi usein metsätyökämppä tai avolaavu ja sauna kerran viikossa oli ylellisyyttä. Ravinto pohjautui keskeisesti lotinaan joka oli rasvan ja jauhojen seos. Nuotiolla käristettiin  läskiä ja makkaraa. Tämä kova ruumillinen työ on muodostanut lähtökohdan työn sankaruudelle ja työstä juontuvalle vahvalle itsekunnioitukselle. (Jätkän synty.)

 

Kuva: tukkilaiset kämpällään Korpiselän Paastojärvellä. Karvonen, J., kuvaaja 1920–1939. Museovirasto. Historian kuvakokoelma. Karjalan Liiton kokoelma

 

 

Kuva: uittomies. Nikkilä, Eino, kuvaaja 1931. Museovirasto. Kansatieteen kuvakokoelma.
 

 

Naisten rooli metsäsavotoissa oli usein huolehtia metsäkämppien siisteydestä ja ruokahuollosta. Kovan työvoimatarpeen vuoksi ei ollut tavatonta, että naisia ja lapsia oli myös tukkitöissä.  (Jätkän synty.) Varistaipaleen kanavan tukkityöt hoidettiin suurimmaksi osaksi naisvoimin.

 

Kuva: tukkilaisten keittiökämpän emäntiä.  Mankinen, Väinö, kuvaaja 1930. Museovirasto. Kansatieteen kuvakokoelma. Matkailun edistämiskeskuksen kokoelma

 

Metsuri

Moottorisaha nousi perustyökaluksi 50-luvulla  ja samoihin aikoihin alettiin puhua metsureista. Tämä nimitys tuli virallisesti valituksi Metsäradion järjestämässä kilpailussa vuonna 1967. 

 

 

Pokasahan tilalle oli tullut moottorisahat ja bensiinin katku.

"On vain ajan kysymys, milloin ihminen ja eläin vaihdetaan kaiken osaaviin ja –tietäviin koneisiin".

(Pöllimiesten savotta Sompion Lapin aarniometsissä.)

 

"Olen tottunut työskentelemään aamusta iltaan, kuutena päivänä viikossa.

Lomapäiviä pidän edelleen kaksi; ensimmäisen jouluaattona ja toisen pääsiäisenä.

En pelkää myöskään tyrskyä, myrskyä enkä pimeää. Kertaakaan en ole jäänyt sään takia kotiin.

Otsalamppu on keksitty pimeää varten ja 35 asteen pakkasella syön evääni nuotion äärellä". (Metsuri-Jaakko.)
 

Koneellistuminen vähensi työvoiman tarvetta ja 80-luvulla suurten hakkuukoneiden kehitys vähensi työpaikkoja edelleen. Metsureita arviointiin olevan vuonna 2016 n. 3500-4000. Heidän työnkuvansa on muuttunut melko paljon mutta siinä on edelleen raskaita piirteitä. Metsureita työskentelee muun muassa metsänhoitoyhdistysten ja metsäalan yritysten palveluksessa sekä yrittäjinä. Metsurilta edellytetään metsäluonnon tuntemusta, metsätöissä käytettävien koneiden ja työvälineiden hallintaa, itsenäistä työskentelyotetta sekä hyvää kuntoa. (metsuri ammattitieto.)

 

Suuret metsätyökoneet tekevät laajaa ja rumaa jälkeä ja on hienoa, että vielä löytyy myös hevosmetsureita. Silloin kun maaston halutaan jäävän mahdollisimman hyvään kuntoon työn jälkeen, on hevonen ja metsuri paras valinta. Heidän kysyntänsä on kasvanut ja tälle saralle tarvittaisiin lisää tekijöitä. (yle.)

 

"Kun hevoset on metsän reunalla, on siinä jotain pyhää. Luonto, hevonen ja kuski on samalta konepajalta". (Miika Åfelt)

 

Kuva: hevonen vetää tukkikuormaa. 1930-luku. Museovirasto. Kansatieteen kuvakokoelma

 

 

takaisin blogiin