Miksi tekoäly ei osaa veistää?
käsityö, puutyö, wabi-sabi, digiaika, AI
Käsityön taika digiajassa: Miksi tekoäly ei osaa veistää
Kuka olisi uskonut, että elämme aikaa, jolloin tekoäly osaa analysoida aamukahvimme makuprofiilin, mutta ei ymmärrä puun tuoksun lumoavaa vaikutusta? Puhuva tekoäly vastaa sähköposteihin, siivoaa kalenteria ja suoltaa sisältöä sellaiseen tahtiin, että kirjailijatkin hikoilevat. Yhtäkkiä kaikki tuntuvat olevan huolissaan siitä, että robotit vievät meidän työt – paitsi ehkä käsityöläiset. Meillä nimittäin on salainen ase, jota edes tekoäly ei osaa ohjelmoida: käsityön taika.
Tekoäly ja käsityö: Yhdessä vai vastakkain?
Onhan se myönnettävä: tekoäly on näppärä kaveri. Se analysoi datavirtoja, ehdottaa uusia trendivärejä ja ennustaa, mikä Instagramissa on seuraavaksi kuuminta hottia. Vaikka tekoäly voi tuottaa täydellisiä sisustuskuvia ja analysoida, mikä design viehättää ihmisiä, muttei kykene aistimaan, mitä tuoksuja puun käsittely saa aikaan. Tässä piilee käsityön voima: se on täynnä inhimillisyyttä. Aina ei synny täydellistä, mutta se täydellisyys onkin siinä epätäydellisyydessä. Japanilaiset kutsuvat tätä wabi-sabiksi ja siinä on jotain syvää viisautta. Epätäydellisyyden kauneus on se, mikä tekee käsityöstä elävää ja persoonallista – aivan kuten meistä ihmisistä.
Miksi käsityö sykähdyttää?
Käsintehdyissä esineissä on tarinoita. Ne kantavat mukanaan pienen palan siitä, kuka teki ne ja miten. Puunpala kätkee sisäänsä vuosikymmenten sateet, tuulet ja auringonpaisteet. Kun se muovautuu käsissä uuden näköiseksi, se jatkaa tarinaansa – nyt vain osana jonkun elämää. Käsintehty tuote on kuin ystävä, joka kuuntelee tarinoitasi, eikä juorua. Se kantaa mukanaan lämpöä ja tarinaa siitä, miten se sai muotonsa jonkun käsistä ja sydämestä. Kuinka moni voi sanoa saman halpislaukusta, jonka nappasi supermarketin hyllyltä? (Vihje: ei moni.)
Odotettu käänne – tekoäly ja käsityö kättelevät?
Mutta entäpä jos käsityö ja tekoäly eivät olekaan vihollisia vaan kavereita, jotka täydentävät toisiaan? Mieti tilannetta, jossa tekoäly auttaa suunnittelussa: se saattaa ehdottaa uusia malleja, jotka sopivat tietyn puulajin ominaisuuksiin, tai analysoida, miten valita kestävimmät raaka-aineet. Se voi myös auttaa löytämään uusia markkinoita käsityöläisten tuotteille. Sitten, kun kaikki data on kasassa, astuu käsityöläinen esiin ja tuo mukanaan sen, mitä tekoälyltä puuttuu – ihmisen kosketuksen.
Aitous ei ole vain muotisanaa
On hämmentävää, että juuri tässä digimaailman pyörteessä aitous on noussut arvoonsa. Kun kaikki on viety verkkoon ja automatisoitu, ihmiset alkavat etsiä sitä, mikä tuntuu aidoimmalta ja inhimillisimmältä. Käsityö vastaa tähän kaipuuseen kuin baobab-puu aavikolla – se tarjoaa suojaa ja juuret johonkin syvempään. Käsintehty tuote on kuin lämmin halaus digitaalisessa maailmassa, jossa niin moni asia tuntuu kylmältä ja etäiseltä. Käsityö on enemmän kuin sen fyysinen lopputulos – se on tunne, joka välittyy jokaisesta hionnasta ja jokaisesta puun syystä, joka on esillä lopputuotteessa.
Yllättävä käänne – voiko tekoäly oppia rakastamaan käsityötä?
Kuka tietää, ehkä jonain päivänä tekoälykin osaa kaivata puun tuoksua, tai ainakin osaa koodata itselleen pienen metsäretken virtuaaliseen luontoon. Silloin se ehkä ymmärtäisi, miksi käsityöläinen jää hiljaa kuuntelemaan, kun puu kertoo tarinaansa ja miksi jokainen virhe on osa kokonaisuutta.
Blogitekstin takana ovat Mari ja Arttu Intellikko.
Arttu on mariwoodin virtuaalinen kaarnanveistäjä.
Tämä on vasta alkua – saas nähdä, mihin seuraava inspiraatio vie.
Ehkäpä käsityöhön, jossa puun tuoksuun sekoittuu myös ripaus tulevaisuutta.
takaisin alkuun
